Kiinan blogimme on saanut jatkoa... nyt matkamme päiväkirja löytyy kuvilla varustettuna osoitteesta http://www.elisanet.fi/travel/kiina/

Check out our travel photos on our new website at http://www.elisanet.fi/travel/kiina/

Suomessa ollaan, armaassa Lahdessa. Hong Kongissa on nyt todellakin käyty täältä käsin junalla ja takaisin on palattu lentäen! Siinä on kyllä sitä jotain! Kirjoitan nyt muutaman sanasen Sannankin puolesta kotiinpaluusta. Hong Kongista ei kauheasti kirjoiteltu: Syytän ajanpuutetta ja kalliita nettikahviloita. Jos nyt Hong Kongista jotain sanoisin, niin sen että:
- siellä satoi, satoi ja lopulta onneksi myös aurinko paistoi
- se tuntui Kiinan jälkeen hyvin länsimaiselta. Opastekyltit olivat suorastaan liian selkeitä, niitä oli paljon ja ne olivat kaikki englanniksi. Ostoskeskukset olivat kuin New Yorkista repäistyt.
- Cosmic Guesthouse hostelli Nathan Roadilla ei ollut - Lonely Planetin sanoin - tästä maailmasta. Se oli aivan upea ja ihanan halpa.
- emme ostaneet Tammy Hillfinger - paitaa emmekä Ralex -kelloa
- sen sijaan ostimme vaatteita alennusmyynneistä, Nokian kännykän ja Converse-kengät (20 euroa!)

Eilen siis saavuimme Finnairin koneella klo 16:15 Helsinki-Vantaalle 10 tunnin lennon jälkeen. Bussissa matkalla Lahteen oli pöllämystynyt olo: oli vaikea uskoa korviaan kuunnellessaan bussin HILJAISUUTTA ja vaikeaa uskoa silmiään nähdessään bussissa olevan VESSAN. Kuulutuksia ymmärsi, lehtiä pystyi lukemaan, euroilla maksamaan... aivan kummallista, ei ymmärrä. 15 asteen lämpötila muistuttaa meitä tällä hetkellä enemmän Mongoliasta kuin Suomesta. Taidetaan vielä olla ajatuksissamme Orientin eksotiikassa. Ilmakin tuoksuu oudon neutraalille täällä Suomessa. Mutta ei se kai olekaan ihme: vanha kansa sanoo, että ruumis menee vauhdilla eteenpäin mutta sielu tulee hitaammin perässä. Sitä sielua odotellessa siis lähden nyt hakemaan uutta kännykkälittymää varastetun tilalle ja yritän pitää vanhan numeroni. Ystävät, jos se ei onnistu, lähetän teille sähköpostilla kohta uuden jotta Suomi-elämä voi alkaa. Lähetättehän minulle oman numeronne, koska ne hävisivät kaikki kun kännykkäkin pöllittiini ...

TOIVOMME MITÄ IHANINTA KESÄÄ KAIKILLE, JOTKA LUKEVAT TÄMÄN JA ODOTAMME KOMMENTTEJANNE TÄSTÄ SIVUSTA!!!

---

So we're back in Finland and in our beloved hometown Lahti. It is true, we went all the way from here to Hong Kong by train and back in an airplane. Something to be proud of! I will write few words on behalf of Sanna too. We didn't write much from Hong Kong: I claim the little time and the expensive web-cafes. If I had to say something about the city, I would say that
- it rained and rained at first but the sun shone at last too
- after China it felt very western- The information signs vere plenty, they we're almost too clear and every single one was in ENGLISH. The malls we're like straight from New York.
- Cosmic Guesthouse on Nathan Road was not  from this world as Lonely Planet put it. It was very comfortable, nice and cheap.
- we bought neither a Tammy Hillfinger T-shirt nor a Ralex -watch.
- instead we bought clothes from the sales, a Nokia phone and Converse shoes (20 euros)

After a ten-hour Finnair flight we arrived at Helsinki-Vantaa airport at 16:15 yesterday. In the bus on our way to Lahti the feelings were quite odd: you could hardly believe your ears as the SILENCE of the bus striked you and neither could you believe there was a TOILET on board. You were able to understand what the driver was saying, you could read the magazines, you could pay with euros... really very strange and hard to understand.... The temperature of 15 degrees remindes us now more of Mongolia than Finland. I think we're still in the exotic Orient in our minds. The air here smells like too neutral. But maybe it is no wonder: old people say that as the body goes on and on with speed, the soul comes slowly from behind (I'm sorry Sanna - the english teacher to become - for this bad translation, don't kill me please...). While waiting for that soul, I will go and buy a mobile connection and try to keep my old number. Old friends, if that doesn't work, I'll send you my new number soon so that my life in Finland can begin. I hope you send me your number, because I've lost them all when my mobile got stolen  ...

WE WISH YOU ALL A LOVELY SUMMER AND LOOK FOWARD TO READING YOUR COMMENTS ON THIS DIARY!!!

Alkuviikon huono onni kaantyi viimein hyvaksi. Nukuimme 19 tunnin junamatkan Kunmingista Guiliniin kuin pienet porsaat. Guilinin asemalla kuuma trooppinen ilma loyhahti seinana vastaan. Paikallisbussilla hankkiuduimme Guilinin keskustaan ongelmitta, mutta Yangshuohonhan meidan oli paastava. "Duibuqi, Yangshuo zenme zou?" Ja kiinalaisethan neuvoivat - kaikki eri suuntaan ja toinen toistaan kovemmalla aanella. Eihan siita ottanut tolkkua. Risteyksessa paivystava suoraselkainen komea poliisi naytti ainoalta selvajarkiselta paikalla ja niin kaannyimme hanen puoleensa. Mies naytti meille suunnan ja sita kohti lahdimme rinkkoinemme tarpomaan. Vahan ajan kuluttua poliisiauto kaarsi eteemme ja samainen poliisi tuli luoksemme selittaen jotain kiinaksi. Kasimerkeista tajusimme vihdoin, etta han tarjosi meille kyytia jonnekin - ilmeisesti bussiasemalle. Rinkat vaan poliisiauton lavalle ja kyytiin! Heidi heitti poliisin kanssa huulta.. "Tanaan on todella kuuma paiva." "Kylla, tanaan on kuuma paiva." Pian pysahdyimme ison tien varteen, jonka ylapuolella roikkui tienviitta Yangshuohon. Bussipysakkia ei nakynyt, mutta bussi oli tulossa... Kultainen poliisisetamme huiskautti kattaan ja hommasi meidat bussin kyytiin. "Nama tytot ovat menossa Yangshuohon." Muita matkustajia hymyilytti, eika rahastajakaan yrittanyt ottaa meilta turistilisaa. Niin selvittiin taas! Poliisit on mukavia heppuja.

Nyt olemme siis keskella tropiikkia. Hyttyset inisee korvassa ja ilma on kuuman kostea hikinen. Maisemat ovat kerrassaan hulppeat. Kotikylamme on keskella vuoria ja kauniin joen varrella. Taalla mieli lepaa ja vartalo laskistyy mitaantekemattomyydessa. Ruoka on halpaa ja uni maittaa  ilmastoidussa 22-asteisessa torakattomassa huoneessa.

Lisaa kuulumisia luvassa paivaretkiemme jalkeen...

---

We finally started to get lucky for a change. We slept like babies during the 19-hour train journey from Kunming to Guilin. At the Guilin railway station the tropical air hit us like a wall. We managed to get ourselves to the center of Guilin but Yangshuo was where we were headed.  "Duibuqi, Yangshuo zenme zou?" And the Chinese were very happy to give us directions - everyone told a different way and louder than the other. There was no way you could understand anything. The charming policeman at the crossroads seemed to be the only clear-minded person around and so we turned to him. He showed us the way and into that direction we started walking. Soon we were stopped by a police car and the same policeman stepped out and came to us saying something in Chinese. From the hands we could understand that he was offering us a lift somewhere - maybe to the bus station? Well, we just hailed our backpacks at the back of the police car and off we went! Heidi was having some small talk with the man: "It's very very hot today." "Yes, it is very hot today indeed." After a shoert while we stopped by a big road under a sign pointing towards Yangshuo. There was no bus stop of any kind to be seen, but the bus was on it's way... Our lovely policeman just waved his hand and got us into the bus. "These girls are going to Yangshuo." People in the bus were all smiling and this time we were not tried to be overcharged. We found our way again! You can always trust the Police.

Now we're in the middle of the Tropic. Insects are plenty and the air is hot and humid. Landscapes are unbelievable. Our home village is surrounded by mountains by a beautiful river. What a good place this is just to relax and get yourself fat for doing nothing. Food is cheap and we sleep like logs in the nice airconditioned room without cockroaches.

More stories coming up after our daytrips from here...

Ihan aluksi pahoittelemme myohaista raportointia matkamme kulusta. Monessa on oltu mukana viimeisten parin viikon aikana. Kronologisesti voisi aloittaa Emei Shan - vuoresta ja sen huiputtamisesta. Vuori oli todella kaunis trooppisine metsineen, vesiputouksineen ja rotkoineen. Kasvullisuus vaihteli mukavasti 3077 metria korkealla vuorella. Aivan huipulla oli viileaa mutta naama paloi siita huolimatta (vinkki: 3 km korkeudessa kannattaa kayttaa aurinkorasvaa). Majoituimme buddhalaistemppeleissa, paistoimme Bla Bandimme wokkipannussa (halkaisija 1 m), aivastelimme koleassa munkkiluostari-ilmassa ja kuuntelimme seinan takaa buddhalaisten aamuoisia rituaaleja rumpuineen ja kuorolauluineen: Bum - Bum - Bum - Bumbumbumbumbum - AAAEEEOOOOAAAEEEEEEEEE!!! Kolmen paivan tiukan vaelluksen jalkeen alistuimme ottamaan cable car:in viimeiselle 10 kilometrin patkalle.

Letkautuksia Emei Shan vuoren vaellukselta:
"Meilt' ei saa ku keppia!" (Kommentti apinanruokaa meille kaupittelevalle myyjalle).
"Antais niille votkapullon. Joiskohan ne sen?" (Vasynyt kommentti vuorella temmeltavista apinoista)
"Onkohan siina banaanipussissa reika. Voiskohan siihen pissata?" (Ja eikun tuumasta toimeen... Majapaikassamme buddhalaistemppelissa keskiyolla, kun vessa oli aivan liian kaukana.)
"Ala tule paha kakka, tule hyva kakka". (WC:ssa. Kolmen paivan rankan vaelluksen jalkeen elimistolle oli syyta puhua hellasti.)
"Ensin oltiin pilvessa ja sitten alkoi alamaki..." (Kommentti vuoren huiputuksen jalkeen paluumatkalla, loppumattomia portaita tallustaen)

Emei Shanilta suuntasimme Lijiangin kauniisen Naxi - kaupunkiin. Vaelluksen jalkeen oli hyva rentoutua tunnelmallisen, hyvin kiinalaisen Lijiangin kuppiloissa seka tekstiili- ja koruliikkeissa. Parin paivan shoppauksen jalkeen lahdimme laheiseen luonnonpuistoon Jade Dragon Mountainille ja katsomaan siella olevaa 5 km korkeaa vuorta. "Voiskohan senkin huiputtaa?" Mutta ei voinut. Kupeesta olisi opiskelijan pitanyt kaivaa kokonaiset 80 Y paastakseen vuoren juurelle. Hinnat olivat kaksinkertaistuneet viime vuodesta. Cable car:kaan ei olisi toiminut, joten tytot nousivat bussista luononsuojelualueen sisaankaynnilla, kaantyivat kannoillaan ja lahtivat tarpomaan takaisin keskustaan. Tie vei lapi karun autiomaan, ja matkaa oli tiedossa 35 km. Onneksi paasimme minibussin kyytiin parin ensimmaisen kilometrin jalkeen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eilen kaahasimme bussissa 12 tuntia Lijiangista Kunmingiin pitkin vuoristoteita. Nopeutta oli rotkon reunastamissa kurveissa parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) 90 km/t. Hengissa selvittiin mutta tiedossa oli jotain paljon pahempaa. Oli jo pimeaa kun saavuimme Kunmingiin ja otimme taksin ensimmaiseen Lonely Planetin suosittelemaan hotelliin. Ilmassa oli Hollywoodin tuntua mutta karu todellisuus muistutti enemman jotain Las Vegasin O - luokan motellia. Neonvalot valkkyivat ikkunoista, ukkonen jyrisi, salamoi, kissat maukui, lapset raakyi ja mita viela - huoneessa ei ollut ilmastointia. Ilma oli tuskallisen painostava. Keskiyolla ne tulivat: se alkoi rapinasta ja pian ne kompivat esiin koloistaan kohti pahaa-aavistamattomien tyttojen sankyja. TORAKAT!  Isoimmalla oli pituutta 7 senttia ja kavereita talla yksilolla riitti. Beibitorakka oli puolisen senttia. Yok. Niita pomppi pitkin lakanoita. Valot paalle ja valvomaan! Kun kello loi nelja, sahkot menivat poikki ukkosen takia. Maglightin kanssa tomistelimme ympari huonetta ja yritimme kaikkemme pysyaksemme hereilla. Mutta "Aamuyosta kumpikaan meista ei jaksanut enaa valvoa..." Niinpa nukuimme vuorotellen 15 minuutin patkissa. Kokonaisuudessa unta kertyi 1,5 tuntia per naama.
Saimme yhdessa yossa tarpeeksemme Kunmingissa ja illalla lahdemme 20 tunnin junamatkalle kohti Guilinia. Junan sangyt ja ilmastointi siintavat luxuksena jo mielissamme. Puhtaat valkeat lakanat, jee!!!

English version coming up later... sorry.

---

First we apologize writing so late. During the last two weeks we've seen a lot. Chronologically we could begin with the climb of Emei Shan. The mountain was really beautiful with it's tropical forests, waterfalls and gorges. The vegetation was varied in the 3077 meter high mountain. It was very cold right at the top, but our face got sunburned even though (hint: you should use sunlotion in the heighth of 3 kilometers!) For the nights we stayed at the buddist temples, cooked our instant meals in a wokpan (diameter 1 M), sneezed in the humid monk temple air and listened to the buddist morning rituals through the wall with their drums and chores:Bum - Bum - Bum - Bumbumbumbumbum - AAAEEEOOOOAAAEEEEEEEEE!!! After three days intensive hiking we gave up and took a cable car for the last 10 kilometres.

Quotas during the Hiking of Emei Shan:
"From us they just get a kick in the ass!" (Comment for the woman trying to sell us monkeyfood)
"I wonder... If you  gave them a vodka bottle... would they drink it?" (A tired comment on the monkeys going up and about in the mountains)
"Is there a hole in that bananabag? I wonder if I could pee in it". (And that's what we did... At our hostel buddist temple in the middle of the night when the toilet was just too far)
"Let it not be a bad poop, let it be a good poop". (In the toilet after three days hard hiking, when you should be gentle to your body)
"First we we're high and then the downhill began". (A comment on our way down from the peak, walking the endless stairs down)

From the Mount Emei we headed to the beautiful Naxi-town of Lijiang. After the hike it was nice to relax in the cafes and shops of the very chinese like town Lijiang. After two days shopping we headed for the near naturepark Jade Dragon Mountain and the Dragon mountain's 5 kilometres high peak. "I wonder if we could climb on that too?" Well, we couldn't. We should've payed altogether 80 Y per ass in order to come to see the BASE of the mountain. And they said the cable car didn't even work. So here's what we did: we got out of the bus in the entrance and began to walk back to the city. The way went through a desert and the distance to the city was 35 kilometers. After two kilometres we luckily got in a minibus heading to Lijiang. End well, all well.

Yesterday we drove 12 hours from Lijiang to Kunming on the mountainroads. The speed was at it's best (or worst?) 90 km/hr in the curves of the canyon. We could manage that alive but there was much worse coming. It was already dark when we took a taxi to the first hotel suggested in Lonely Planet. There was some Hollywood feeling in the air, but the ugly truth was more like some class D motel of Las Vegas. Neonlights we're all around, it was a thunderstorm, lightnings, the cats we're moaring, the children screaming... what else - there was no air conditioning in the room. The air was as heavy as an elephant. At midnight they came: they came from their caves towards the sleeping girls who had no clue about it. COCKROACHES!  The biggest one was about 7 centimetres long and he had friends. A baby cockroach was one inch. Yack. They were all around in the sheets. Lights on and we stay awake! When it was 4 o'clock the lights went off because of the thunder! With a Maglight in our hands we went through the room stumbling with our feet and doing all we could to stay awake. But, as the finnish song says: "In the dawn neither of us could stay awake any longer..."  So we decided to take turns sleeping in 15 minute long terms. As a whole, we slept 1,5 per head during the whole night.

In one night we had seen enough of Kunming and in the evening we headed for Guilin. 20 hours in a train... but we already dream about the train beds and air conditioning. Pure white sheets with no cockroaches, Yea!!!

Hostellivalinnassa lykasti jalleen. Viisi paivaa on vierahtanyt kuin perhosen siivilla Sim's Cozy Guesthousessa Chengdussa. Emme ole tehneet yhtaan mitaan. Lahinna olemme kiinalaiseen tapaan kuunnelleet sammakkojen kurnutusta ja kultakalojen pulputusta lammen aarella hostelliaterioista nauttien. Toki olemme tehneet muutakin. Ensimmaisena paivana kavimme viereisessa buddhalaisessa temppelissa. Myohemmin Sanna kavi tutustumassa Chengdun Kansan Sairaalaan ja Heidi pandojen viljelylaitokseen. Olo on ollut kuin giant pandoilla konsanaan. Maha pystyssa maatessa paivat ovat kuluneet banaaneja mutustaen ja asentoa vaihtaen.
Panda-vertaus ei ole kaukaa haettu. Pandat olivat todella yhta sopoja, laiskoja ja hitaita kuin me olemme olleet viime paivat. Kayntia tuossa Chengdun pandojen kasvatuslaitoksessa ei voi muuta kuin suositella! Niin soposoposopoja nuo karvaturrit olivat, vooooi.....
Kansan Sairaala ei ollut ihan niin mukava kokemus. Kaytavat tungeksivat yskivia ja linkuttavia kiinalaisia, kaikkien huoneiden ovet olivat selkosen selallaan ja laakarien poytien aaressa oli kamala tungos ja puputus ja alamolo kaynnissa. Ei siina tiennyt kenen vaivoja kuunneltiin ja ratkottiin milloinkin. Lakanoissa oli verijalkia ja roskikset pursusivat lattialle. Onneksi ei tarvinut antaa minkaanmoisia naytteita eika antaa minkaan esineen lavistaa ihoa. Positiivinen yllatys oli kuitenkin, etta nuori naislaakari puhui englantia ja tiesi siis saavansa laakkeet oikeaan vaivaan. Vanha kunnon penisilliini-kuuri tepsii kaikkeen! Kannattaa ottaa mukaan jos voi. Varoituksen sana: Ei kannata syoda epamaaraisia sienikastikkeita.

Ihan pian olemme suuntaamassa bussiasemalle ja kohti Emeishan - vuoren juurta. Se on yksi viidesta Kiinan pyhasta vuoresta. Korkeus 3099m. Jos kaikki menee nappiin, katselemme ylihuomenna auringonnousua pilvien ylapuolelta.

---

We made a good decision between hostels again. Five days have passed like on the wings of a butterfly in Sim's Cozy Guesthouse in Chengdu. We have done nothing. In the Chinese way we've only been listening to frogs and Gold Fishes swimming in the pond, and enjoying the meals of our hostel. Surely we have done other things too. On the first day we visited a buddhist temple nearby. Later on Sanna visited Chengdu People's Hospital and Heidi went to The Giant Panda Breeding Center. We have indeed been feeling like the giant pandas.
The panda - metaphor is not farfetched. The pandas really were as cute, lazy and slow as we've been the last couple of days. You just have to visit that Breeding Center! The pandas were so lovable so lovable.. oooohh...
The People's Hostpital was not as nice of an experience. The hallways were all crowded with coughing and sick Chinese, and all the examination room doors were wide open. The doctor in every room was surrounded by a dozen of people explaining their symptons in a noisy way. It was hard to know whose problems the doctor was figuring out at which time. The sheets had blood stains and trashcans overfloading to the floors. Luckily I didn't have to give any samples or let them touch my skin with any of their instruments. It was a positive surprise though that the young female doctor spoke English and you knew you were getting the right kind of medicine. The good old Penisilin works on everything! Take it with you if you can. A word of warning: Do not eat weird looking mushroom stews.

Soon we're off to the bus station and the Emeishan mountain base camp. It is one of China's five sacred mountains. Height 3099 meters. If everything works out well, we're watching the sunrise from above the clouds the day after tomorrow.

Siperia - aiheinen laulu

Savel: Hector "Lumi teki enkelin eteiseen"
Sanat: Sanna ja Heidi

Tytot naki vaunusta kuinka mustaa
vesi oli alhaalla jossakin...
Joku kysyi: "Yksinko Kiinaan matka?
Te kai ootte paastanne sekaisin...
Tytot mietti hetken ja katsoi eteen -
villina soi huuto Irkutskin...
Tokihan tan tuntisi omaksi maakseen!
Vesi oli mustaa kuin lakritsi.

Ja vesi oli mustaa -
mummot kulki huiveissaan
ja heilt' sai aina piiraan syodakseen.
Ja miehet osti kaljaa,
kuinkas muutenkaan.
Ja mummo sai taas ruplan elaakseen.

Toiset menee Kiinaan ja toiset Omskiin.
Toisilla vain enempi viinaa on.
Igor lahti viis' vuotta sitten Omskiin,
Olga oli silloin jo onneton.
Mina panin ikkunaan pahvisuojan,
etta edes vaunussa lammin ois.
Radiossa laulettiin: "Kiitos Marxin!",
sunnuntaina kiljuakin jo jois.

Ja vesi oli mustaa -
mummot kulki huiveissaan
ja heilt' sai aina piiraan syodakseen.
Ja miehet osti kaljaa,
kuinkas muutenkaan.
Ja mummo sai taas ruplan elaakseen.

Siispa oli mentava Pectopahiin
etta edes jostakin sumpin sais.
Huojui pian Olga tuo tyttoin luokse,
lasit helis tahtiin kiskojen.
Mina mietin: "Kiitos tuon kahvintuojan".
Tympeet oli vasyneet kasvot Olgan.
Radiossa hoilattiin: "Ylistys Volgan!".
Ja kahvi oli mustaa kuin vesikin.

Ja Igor lahti Omskiin,
juna jatkoi Pekingiin,
ja tytot sai taas kahvia juodakseen.
Ja Olga oli kannissa
nain sen itkeneen.
Pilvet maalas' Maon taivaalle.

---

English version coming up...

*** EDITOITU TANAAN ***

Terveiset terrakotta-armeija kaupungista Xi'anista! Kuiva ja tomuinen Peking vaihtui edellispaivana kosteaksi ja pilviseksi Xi'aniksi. Ehka kyseessa on vain paivan sadekuuro mutta me haluamme elaa uskossa etta elamme keskella tropiikkia, jossa monsuunituulet hellasti puhaltelevat. Maaseutunakymatkin ovat huomattavasti Pohjois-Kiinaa vehreammat. Paljon peltoja, pengerryksia ja kaiken maailman viljelmia. Hyonteisiakin on enemman kuin pohjoisessa: jalkoihin on ilmestynyt kutiavia puremia. (Uutta tieioa talta paivalta: Sumuisuus ei olekaan monsuunia vaan savusumua eli smogia. Olemme yhdessa Kiinan saastuneimmista kaupungeista.) Matkamme taittui talla kertaa mukavassa yojunassa (opimme edellisesta). Yllatykseksi hard-sleeper paikat eivat olleet ollenkaan kovia. Seura oli taas hyvin miehinen, naiset eivat taalla ilmeisesti paljoa matkusta, ainakaan valilla  Peking - Xi'an.
Majoittaidumme mukavassa hostellissa nimelta Xi'an Shuyuan Youth Hostel. Huoneemme on pieni kellarinhajuinen loukko  (hinta 20 Y, sic!) mutta oikein kaypa ja henkilokunta ja muu hostelliymparisto on kiva. Punaisia kiinalaisia lyhtyja ja lammin kiinalainen tunnelma.

Xi'an on aika mukava kaupunki, Kiinan vanha paakaupunki ja yha muurien ymparoima. Taalla on erikoisuutena kiinalainen muslimivaesto, ja heidan oma korttelinsa jossa on moskeija ja ruokakojuja. Xi'anilainen ruokaerikoisuus on tummat nuudelit, joita maistettiin eilen, hyvia olivat. Hao, hao. Xi'anin erikoisuus on myos sen maanalainen terrakotta-armeija. Se ei ollut niin "hao, hao", vaan pikemminkin "hohhoijaa". Maksoimme 90 Y (EI opiskelija-alennusta) kamaisesta messuhallista, jossa sotilaat jokottivat rivissa paa kainalossa. Kyynel meinasi tulla silmaan paitsi nostalgisuudesta myos pettymyksesta: Paikka muistutti erehdyttavasti enemman Lahden suurhallia kuin muinaista keisarin hautakammiota. Innokkaat turistit kuvauttivat itseaan rautakaidetta vasten. Lahemmaksi kuin 20 metrin paahan ei terrakottia paassyt ellei pulittanut 150 Yuania lisaa! Kyltissa luki: "It's much more worth than what you paid. 150Y". Tuon summan maksamalla paasi kaksi metria lahemmaksi kuvauttamaan itsensa rautakaidetta vasten ihan  ilman turisteja... ei ollut meidan juttu.

Eilisiltapaiva Xi'anissa meni ihanasti kun tutustuimme paikalliseen herttaiseen 13-vuotiaaseen tyttoon ja hanen perheeseensa. Tytto oli opiskellut englantia vasta kolme vuotta, mutta puhui sujuvasti ja kaansi kaikki aitinsa ja meidankin valilla. Kiersimme ympari Xi'ania ja han kertoi meille yhta jos toista kiinalaisesta kulttuurista. Kavimme mm. muslimikaupunginosassa, Bell Tower - aukiolla katselemassa leijojen lennatysta ja paikallisessa tavaratalossa ihastelemassa viimeisinta muotia. 'Hui, miten kallista.'

Tanaan ilma on jalleen pilvinen ja kuuman kostea. Yuanimme alkavat olla kertakaikkisen loppu. Lompakosta pilkistaa enaa vaivaiset 60 remmimpiita (6 euroa). Aamun ensimmainen aktiviteetti on siis loytaa VISA-automaatti. Ajattelimme kuluttaa paivan tutustumalla Xi'aniin ilmaperspektiivista, eli vuokraamme pyorat joilla kierramme kaupunkia muurin paalta. Illalla menemme maistelemaan muslimi-kiinalaista ruokaa. Junaliput seuraavaan kohteeseen on hankittu itse omakatisesti asemalta ja se sujui taas kerran yllattavan helposti. Lahdemme kohti etelaa tiistai-iltapaivana. Seuraava kohde selviaa pian... Pysykaa YHA kanavilla.

P.S. Kaikki Hectorin ystavat: Siperia-aiheinen laulu ON tulossa PIAN.

---

*** EDITED TODAY ***

Greetings from the Terracotta Warrior city - Xi'an! After the dry and dusty atmosphere of Beijing, we arrived to the humid and cloudy Xi'an the other day. Maybe it is just normal showers but we want to believe that we're living in the middle of tropical  monsun  breezes. The landscapes in the countryside are  much more  subtropical  than in  the Northern China. Lots of all sorts of farms and fields, even more insects, which can be seen from all the bites on our legs. (New information from today! The foggyness is not about the monsun but smog. We're in one of the most polluted cities in China.) This time our journey was much more pleasent as we travelled in a comfortable night train (we learned from the misstake of taking a bus last time). To our surprise the hard sleeper seats were not hard at all. The company was again  mainly men, women  don't  supposedly travel much here, at least not between Beijing and Xi'an.

We're staying in a very nice hostel called Xi'an Shuyuan Youth Hostel. Our room is a tiny little basement smelling hole (price 20Y, sic!) but does its job very well and the staff of the hostel is very friendly and the atmosphere lovely. Red paper lights and a warm chinese atmosphere all in all.

Xi'an is guite a nice city, the old capital of China and still surrounded by city walls. One of Xi'an's specialities is a chinese muslim minority and its own quarter with a mosque and food stands. A food speciality of Xi'an are the dark noodles, which we tried yesterday. They were good. "Hao, hao". Also a speciality of Xi'an are the Terracotta Warriors which were not so "hao" but more of "yaaaaaawn". We paid 90Y (No student discounts) for a crumpy exhibition-type of hall where the warriors were standing in lines, most of them missing a part or two of their bodies. We were moved by not only for the nostalgy but also because of great disappointment: The place reminded us more of the Lahti fair hall than of an ancient tomb of a great Chinese emperor. Excited tourists were leaning against the iron fences for photographs. You couldn't get nearer than 20 meters away from the terracottas if you didn't pay 150Y more! A sign said:  "It's much more worth than what you paid. 150Y". Paying that amount you could get 2 meters closer and get yourself photographed without tourists, wow! ... that wasn't our cup of tea.

Yesterday afternoon was lovely. We got to know a cute Chinese 13-year-old girl and her family. The girl had studied English for only 3 years but spoke fluently and translated everything even between her mom and us. We were going around Xi'an on foot  and she told us a lot about the Chinese culture. We went to the Muslim Quarter together as well as to watch the flying of kites at the Bell Tower Square. We also went to the Department Store to wonder the latest of the latest. "Oooooh, how expensive."

Today the weather is again cloudy, hot and humid. Our Yuans are almost totally gone. There are now only 60 Maos heads sticking out  from our wallets (that's 6 euros). The first acticity of this morning is to find a VISA ATM. We are thinking of spending the day watching Xi'an from the birds perspektive, that is, we're renting bikes and cycling around on top of the city walls. In the evening we go try Muslim-Chinese food. We've aquired our train tickets from the train station all by ourselves (oooh, how proud we are). It is surprisingly easy over here. Tuesday afternoon we're heading towards the south. We'll let you know the destination later on... Hang on there.

P.S. All the fans of Hector: The Siberia related song IS coming SOON.

Koska pakettimatkat Kiinanmuurille eivat mahtuneet matkabudjettiimme, otimme taksin. Ensin mentiin tosin 50 kilometria paikallisbussilla nauttien lattialle syljeskelevasta kanssamatkustajastamme. Krrrrr... (rakaa kerataan nenasta kurkkuun) ... thyyyy. (rakaklimppi sylkaistaan edessa istuvan matkustajan istuimen viereen. Nain talla Kiinassa. Olimme kylla oikein tyytyvaisia matkaamme, ei pida ymmartaa vaarin. Otimme myos neuvosta vaarin ja harjoittelimme sylkemistaitoja myohemmin muurin vartiotornien ikkunoista. Maassa maan tavalla. Mita paikalliset edella, sita tytot perassa.

Bussi tipautti meidat Houroun kylaan. Mutianayille sielta oli matkaa viela 25 km. Tuo matka taittui taksilla. Vuorten juurella karistimme "I climbed the Great Wall" - paitojen myyjat akkia taaksemme ja lahdimme kipuamaan muurille apostolinkyydilla. "No, bu, no cable car! Just the ticket! We want to CLIMB the Wall. No cable car." Tippukiviluolassa iski ensimmaisen kerran pissahata, mutta siita selvittiin. Myohemmin pidateltiin pahemmissakin tuskissa vessahataa kun ei haluttu alistua maksamaan 0,20 euroa vessasta joka muualla kuin muurilla on ilmainen. Ihmisten hyvaksikaytto hadan hetkella ei ole hyvaksyttavaa, ei.

Mutta tippukiviluolaa emme olleet tulleet katsomaan. 1000 askelman kipuamisen jalkeen jalkamme polkaisivat ensi kerran KIINANMUURIA. Nakymat olivat hulppeat: taivas oli pilvessa mutta sadetta enteileva ilma kietoi ymparoivat vuoret paksuun sumuverhoon. Muurilla ei aamuyhdeksalta ollut paljoa muita kuin me ja veden myyjat. Kylla aikainen lintu yksinaisyydessa Kiinan muurilta alas sylkaisee. Vaihdoimme muutaman sanan kiinalaismiehen kanssa ja han opetti meidat myos huutamaan tyhjyyteen muurilta. Kaiku vastasi vuorten huippujen seasta jotain ja kiinalainen mies naurahti. Taisimme huutaa vahingossa jotain hassua kiinaksi.

Kun puolipaiva lahestyi, ihmisia alkoi virrata muurille enemman ja enemman mutta missaan vaiheessa heita ei ollut tungokseksi asti. Vaihdoimme mutaman sanan myos yhden jenkkituristin kanssa karistaaksemme ennakkoluulomme. Kuultuaan etta olimme Suomesta, mies tokaisi:

- Oh, Finland! I've been to your country. What was the name of the city again? Oslo!
- No, that's in Norway.
- Oh yea, right. Well, we went on a trip in the North of Finland.
- You mean Lapland?
- Yes, Lapland! We went to see the glacier.
- Well, that's Iceland.
- But you HAVE glaciers in Europe, right...
- Yes, but not in Finland.

 Jatkoimme kipuamista edelleen niin pitkalle kuin muurinpatka oli avoinna yleisolle ja jaimme paistattelemaan paivaa ja levahtamaan neljan tunnin patikoinnin jalkeen eraan vartiotornin juurelle. Taivas alkoi istuskellessamme kirkastua ja pian aurinko porotti taydelta teralta. Nautimme paahtoleivasta paljaaltaan ja joimme kylmaa vihreaa teeta. Useampi turistiryhma kaveli ohitsemme ja paluumatkalla tokaisivat: "Oh, you're still here!" Yksi kysyi viela "Waiting for the sunset or something???"

Tanaan ovat pohkeet olleet aivan jumissa ja paiva on mennyt lahinna levatessa. Nyt akkia nukkumaan ja huomenna Xi'aniin!! Hyvaa yota, tai paivaa!!

---

Sorry guys, time is running out... We'll make the English translation later on.

Tytot paattivat jalleen saastaa rahaa: Junan sijaan he matkustivat 1000km hiekkaisessa, hikisessa ja meluisassa sleeper-bussissa kiinalaisten miesten keskella pakotettuina katsomaan kiinalaisia b-luokan draamoja (vai olivatko ne komedioita??) ja kuuntelemaan kiinalaista karaokea. Kymmenen tuntia siis pompittiin bussissa yrittaen valttaa lyomasta paata ylapuolella nukkuvan petiin. Jannitysta matkaan toivat pienkylien mutaiset hiekkatiet joissa renkaat pyorivat aika ajoin iloisesti vain paikallaan.
Vihdoin matka oli ohi! Olimme saastanet 20 euroa ja saapuneet seitseman tuntia etuajassa kello kolme aamulla jollekin Pekingin laitakaduista. Seuraavaksi jo viiletimme tilataksilla Pekingin baanoja pitkin aamun alkaessa sarastaa valtavien pankkien ja hotellien takaa. Kiinalainen techno pauhasi kaiuttimista, vanha kiinalaismies poltteli etupenkilla tupakkaa, eika kuskilla ollut hajuakaan siita minne nama kaksi ulkomaalaistyttoa oikein halusivat. Shi jia hutong????? Dictionary??? Lopulta paadyimme jonnekin Pekingin keskustaan ilman karttaa (tietysti) ja aamuisen taksi sighseeingin hinnaksi tuli huikeat 0.50e. Aikamme keskustan hutongeja (paikallisten asuttamat pienet sivukujat) harhailtuamme loysimme vihdoin omamme, Saga Youth Hostellin, ja paasimme SUIHKUUN.

Ensimmainen paiva Pekingissa menin puoliksi nukkuessa. Iltapaivan vaeltelimme Pekingin keskustassa, sen puistoissa ja kauppakadulla. Illalla harjoitimme kiinan kielen taitojamme tilaamalla ruokaa paikallisesta pikkuravintolasta ja ruoka oli fifty/fifty hyvaa ja pahaa: lopputuloksena oli hyvaa haranlihapataa seka kanan luita ja nahkaa hapanimelakastikkeessa. Hinta 3 euroa.

Tana aamuna olimme aikaisin liikkeessa, mutta emme ilmeisesti tarpeeksi aikaisin: Kielletty kaupunki oli jo 9:30 taynna kiinalaisia elakelaisturisteja varikkaissa lippalakeissaan ja paivanvarjoissaan. Harmiksemme kielletyn kaupungin muurit olivat korjauksessa ja rakennustelineiden peittamia. Audio guiden lukijanakin oli allo Roger Moore ylinayttelevalla puhetyylillaan. Mutta vaikuttavia temppeleita ja ihastuttava pikku puutarha. Jalat kavelysta rakoilla, hikoillen 30 asteen helteessa ja polysta aivastellen, kiinalaista hernejaateloa syoden suuntasimme Zhongshan Parkin kautta kohti Taivaallisen rauhan aukiota (Tian an men). Siella Mao tervehti meita kuvallaan iloisten punalippujen liehuessa. Aukiolla meista tuli Tyovaen temppelin ohella toinen turistien valokuvauksen kohde. Me kuvasimme Maoa ja kiinalaiset kuvasivat meita. Vesikanistereiden hankinnan jalkeen jatkoimme tarpomistamme kohti Taivaallista temppelia ja sen laajaa puistoaluetta. Korjaustyota olivat siellakin iloisesti kaynnissa, emmeka kovin paljoa rakennuksista nahneet. Vietimme aikaamme puun varjossa aterioiden ja maaoravia, kapytikkoja ja kiinalaisia mummoja seuraillen.

Huomenna lahdemme katsomaan keisarin kesapalatseja puutarhoineen ja loppuviikosta Kiinan muuria ja museoita.

Siperia-aiheinen laulu edelleen tulossa.

---

So the girls decided to save some money again and what happened? Instead of taking a direct train they travelled 1000km in a dusty, sweaty, and noisy sleeper bus in the middle of Chinese men and were forced to watch chinese low budget dramas (or were they comedies) and to listen to Chinese karaoke. So we ended up going up and down in a bumpy bus trying not to hit our heads in the beds above us. More excitement followed when we reached the muddy roads of the villages and the tyres of the bus went round and round but the bus didn't move any further at all. Finally the journey was over! We had saved 20 euros and arrived seven hours too early at 3 a.m. somewhere in the Beijing suburbs. The next thing we were already going through the highways of Beijing in a minibus taxi as the sun was raising from behind the countless banks and hotels. Chinese techno music was played out loud, an old Chinese man was smoking a cigarette on the front seat, and the driver had no idea where these two foreign girls wanted to go. Shi jia hutong????? Dictionary??? In the end we ended up somewhere in the center of Beijing without a map (of course) and the early morning taxi sightseeing costed only 0.50e for us. After wandering around the hutongs (narrow allies where the locals live) we finally found our own one, the Saga Youth Hostel, and got to go to the SHOWER.

The first day in Beijing we mainly just slept. In the afternoon we walked about in the center of Beijing, its parks and shopping districts. In the evening we practised our Chinese skills by ordering food in a tiny little restaurant on our street. The food was +/- good and bad: as a result we got ox meat and chicken skin and boans in sweet and sour sauce. Price 3 euros.

This morning we got up early but apparently not early enough. The Forbidden city was full of Chinese Retirerees in their colourful caps and sun shades already at 9:30 a.m. To our disappointment the walls of the Forbidden city were unde construction and covered with scaffolds, and the voice of the audio guide was the cheesy over acting Roger Moore. All in all, brilliant temples and a lovely little garden. Feets hurting, all sweaty and sneezing from all the dust on the streets, eating Chinese pea ice cream we headed to the Tianmen Square next. Mao happily greeted us there in the middle of all the bright red flags. At the square we became the second tourist attraction after the Working People's Cultural Palace. We were taking pictures of the Mao and the Chinese were taking pictures of us. After purchasing several liters of water we continued our rambling on to the Temple of Heaven and its vast park area. The temple was also being repaired so we didn't see much.  Instead we spent our time having  piquenique under a tree watching squirrels, woodpeckers and cute Chinese grandmas.

Tomorrow we will go and see the Summer Palaces of the great emperors and towards the end of the week we'll head for the Great Wall and some of the museums in Beijing.

Siberia related song is still yet to come. 

Tanaan vierailimme Mongolian historiallisessa museossa ja perehdyimme maan moninaiseen historiaan. Opimme paitsi Tsingis Kaanista, muinaisen Mongolian huikeista saavutuksista ja kehittyneisyydesta myos kiinalaismiehityksesta ja surullisista neuvosto-ajoista. Jenkkituristit saivat Sannan raivon partaalle museokaupassa. "Taalta on paastava ulos ja heti!" Heidi taas saikahti pistettyaan katensa muinaisen vankila-arkun luukusta sisaan ja japanilaisturistin yskaistya selan takana. "Apuva, siella on joku!!!" Huomenna on ohjelmassa vierailu buddhalaiseen temppeliin. Saa nahda miten nolaamme itsemme talla kertaa.

Rahamme olemme tanaan tuhlanneet kahteen kiinalaiseen (!)  pussukkaan, Mongolian historiasta kertovaan (liian painavaan) kirjaan, kolmeen piraattilevyyn ja korealaisiin katkarapunuudeleihin. Muuten aika on kulunut kaduilla palloillessa, syntyja syvia keskustellessa ja rahoja laskiessa (budjetti pitaa!!). Nuorilla on tanaan paalla parhaansa ja kadessa ruusut, joten tanaan lienee koulujen paattymispaiva.

Huomenna lahdemme kohti Kiinan rajaa.  Seuraavan kerran kirjoitamme Pekingista mikali nappaimisto sen sallii. Luvassa myos Siperia-aiheisen laulumme julkistaminen.

Pysykaa kanavalla!

---

Today we visited the National History Museum of Mongolia and found out more about the diverse history of this country. We learned not only about the Gengis Khan, but also about the magnificent ancient Mongolian history, as well as the Chinese and Soviet times. The American tourists got Sanna go crazy at the museum shop. "We need to get out of here now!" Whereas Heidi got shocked when sticking her hand inside an ancient prison cage with a Japanese tourist coughing behind her at the same time. "Ooooh my god, there's somebody in there!!" Tomorrow we're off to visit a Buddist monastery. Let's see how we manage to embarrass ourselves this time.

We got rid of our money today by buying two little Chinese (!) purses, one book on Mongolian history (way too heavy!), three pirate CDs and Korean shrimp noodles. Other than that we've just been wandering around the streets, getting into deep discussions and counting our money (we're still balanced!!) Young people seem to be dressed in their best today so we're assuming it's the school leaving day.

Tomorrow we head for the Chinese border.  Next time we will be writing you from Beijing if the keyboard allowes it. Coming up also is the official release of our Siberia related song.

Stay tuned!